Heihou!

Kotona ollaan jo onnellisesti, mutta koska kaudelta edelleen puuttuu virallinen päätös niin tulkoon se nyt tässä. (Jos tänne nyt joku osaa vielä eksyä etsimään niitä luvattuja ponikuvia...) Kotimatkakaan ei varsinaisesti sujunut ihan ongelmitta, vaan onnistuin nukkumaan jatkolentoni boardauksen yli Saksassa ja tästä johtuen päädyin viettämään kokonaisen ylimääräisen päivän jumissa lentokentällä ja pulittamaan 300€ ekstraa menopaluusta Helsinkiin samana iltana (yhdensuuntaisten lentojen hinnat alkoivat tuplaten tuolla numerolla...), koska olin luvannut aloittaa uudessa työssä seuraavana päivänä klo. 12.00, eli Suomeen oli päästävä. Tyylilleni uskollisesti siis kantapään kautta... Toivoa sopii että tästä(kin) jotain opin. Olisi menolento Düsseldorfiin kaupan, 25.4., anyone? Hinnasta voidaan sopia.

Ajattelinpa nyt tähän viimeiseen postaukseen laittaa vielä joitakin ennen julkaisemattomia kuvia ihan siitä tavallisesti arjesta tilalla, ja niistä lempiponeista tietysti. :) Täältä Suomen talven keskeltä on ihan mukava katsella kesäisiä kuvia ja muistella niitä hauskoja ja myös niitä vähän vähemmän hauskoja, mutta ehkä sitäkin opettavaisempia, hetkiä toisenlaisesta ponimaailmasta. Aika kultaa muistot, as we all know.

Tarkoituksenani oli alunperin listata tähän vielä harjoittelujakson hyvät ja huonot puolet näin jälkikäteen pohdittuna, mutta en sitä kuitenkaan halua tehdä. Mieluummin näen koko jakson kokonaisuutena, jossa niin monet asiat vaikuttivat toisiinsa, että niitä on aivan turha - ja myös mahdoton - lähteä sijoittaman plussa- tai miinusmerkin alle. Kokemuksena aivan mieletön ja ehdottoman positiivinen.


IMG_1951-normal.jpg

Keltainen poni Jessie, jolla ratsastelin hyvin pitkälti ensimmäisen kuukauden. Ponikokoinen pieni hevonen, joka toimi vain länkkärisatulan alla, mutta kun oma p*rse siihen tottui niin meillä meni ihan kivasti :D ...siihen saakka että Jessie muuttui tuntemattomasta syystä epäpuhtaaksi ja ontuikin enemmän tai vähemmän koko mun loppuajan tilalla, eli asui sitten lähinnä laitumella parantelemassa. (Luultavasti soranjyvä, joka tunkeutui ylös kavionseinämään, ja joka poistettiin ja poni lääkittiin, mutta ei palautunut täysin puhtaaksi. Eli loppupeleissä kukaan ei varmaksi tiennyt oliko se se syyllinen vai oliko joku vanha vamma vai oliko laitumella käynyt jotain, vai mitä tapahtui.)


IMG_0540-normal.jpg

Jessien täsyveli Ricky, maailman sosiaalisin ja mukavuudenhaluisin lihava hevonen, jonka kanssa ei ihan liikaa oltu ehditty harrastaa, vaikka oli jo noin 9-v. Sen kanssa touhusin myös aika paljon. Ricky on kuin maailman suurin eläväinen pehmolelu :D

IMG_1586-normal.jpg

IMG_0462-normal.jpg

IMG_1604-normal.jpg

Vasemmalta Gaby oman poninsa kanssa, minä & Ricky ja Brünnhilde & Skunky. Ratsastettiin noin tunnin matka alas järvelle, josta seuraavat kuvat (myös Peter oli mukana omalla suosikillaan, näyttämässä reittiä).


IMG_1591-normal.jpg

IMG_1597-normal.jpg

IMG_1599-normal.jpg

IMG_0488-normal.jpg

Peter ei luopunut muulistaan missään tilanteessa, haki myös hevoset aina laitumelta sen kanssa. Mitä sitä suotta kävelemään kun ponit voi raahata näppärästi muulin perässä, ja myös varustaa siinä ja kengittää siinä? :D Ja niillä on koko ajan lounas naaman edessä!


IMG_0458-normal.jpg

IMG_0459-normal.jpg

IMG_1541-normal.jpg

IMG_1542.JPG_1-normal.jpg


IMG_1479-normal.jpg

DSC_0033-normal.jpg

DSC_0052-normal.jpg

Paras poni Mattie <3 joka ei ollut tilan omia hevosia, vaan yksityinen. (Juonin itselleni luvan liikuttaa sitä, omistajan kai edes tietämättä, mutta ei siitä sen enempää...) Tämä poni oli myynnissä ja olisi kyllä lähtenyt mun mukaani, jos ei asuisi ihan tuolla valtameren toisella puolen.

DSC_0051-normal.jpg

DSC_0050-normal.jpg

<3


Pääsin näkemään myös yhden iltanäytöksen Draft Horse Classics -showsta, jonne Peter vei minut ja Brittityttö Thean ihan pari päivää tilalle saapumiseni jälkeen. Kyseessä on nelipäiväinen valjakkoajotaitokilpailu (käsittäen mitä erilaisimpia yhdistelmiä, kahdesta peräkkäisestä hevosesta aina yli kymmenen hevosen tiimiin) kaikkine oheistoimintoineen, eli erilaisine näytöksineen, myyntikojuineen, ruokaständeineen ymsyms. Oli ihan huippua, olisin istunut katsomossa vaikka kaikki neljä iltaa putkeen, jos joku olisi sponssanut lipun!

Valitettavasti tänne oli liput vain yhdelle illalle, kun sitten taas seuraavana viikonloppuna oli kelttiläisen musiikin festivaali, jonne pappa oli hankkinut liput meille kahdelle koko viikonlopuksi (WTF?!), Thea oli tällöin jo lähtenyt kotiin. Ei kiinnostanut alkujaankaan koko tapahtuma, ja vielä vähemmän paikalle päästyämme, yh.. Huonoa musiikkia aivan liian kovalla, alue täynnä kännisiä hippeja ja hemmetin kylmä. Papan mieliksi haettiin kuitenkin ruokaa, pykättiin retkituolit pystyyn ja istuttiin kuuntelemaan sitä p*skaa (anteeksi, henkilökohtainen näkemys)  ehkä puoleksi tunniksi. Siinä kohtaa ruoka oli loppu eli mulle riitti. :D Tahdoin nukkumaan ja niin lähdettiin. Vähän meni kalliit liput hukkaan, ja mietinkin, että minkä hemmetin takia se ei voinut kysyä etukäteen jos aikoi ostaa koko viikonlopun tiketit tollaiseen tapahtumaan?! Olisi laittanut nekin rahat mieluummin lisälippuihin sinne Classiciin!!! Sieltä jokunen huonolaatuinen kuva alla..

IMG_1920-normal.jpg

IMG_1937-normal.jpg

IMG_1921-normal.jpgIMG_1936-normal.jpgIMG_1926-normal.jpg


Viimeisenä päivänä tehtiin vielä tyttöjen kesken (Gwen, joka pitää niitä tunteja & Brünnhilde) reissu Wild Horse & Burro Sanctuaryyn, parin-kolmen tunnin ajomatkan päähän. Paikka on hyväntekeväisyyteen perustuva, villejä mustangeja ja aaseja teurastuomiolta pelastava 5000 hehtaarin tila. Hevosia taisi tällä hetkellä olla noin 300. Toiminnan rahoittamiseksi myyvät järjestettyjä vaelluksia kourallisella koulutettuja hevosia, vuosittain syntyviä varsoja (laumassa vapaana viisi oria) ja matkamuistoja sekä "kummiutta" eläinyksilöille. Päästiin kävelemään alueelle ponien joukkoon 12-vuotiaan pojan johdolla, joka toimi siis oppaanamme, mutta ei juuri osannut vastata yhteenkään kysymykseen mitä meillä oli esittää. Oli kyllä hyvin vakuuttavasti opetellut small talkia ja vaikutti lievältä ADHD-tapaukselta, kertoillen lähinnä "faktoja" Marsin maaperästä.

2013-11-23%2014.33.41-normal.jpg

2013-11-23%2014.35.38-normal.jpg

2013-11-23%2014.49.08-normal.jpg

2013-11-23%2014.52.23-normal.jpg


Sitten hevostouhujen lisäksi ehdittiin aina välillä tehdä vähän jotain muutakin toki, kuten...


IMG_1561-normal.jpg

...poseerata niin perkeleesti (never)...


IMG_1502-normal.jpg

...syödä jäätelöä out in town, oli hywää...


IMG_1466-normal.jpg

...valvoa heinäkuorman saapumista aivan liian aikaisin aamulla ja aivan turhaan... (ei musta nimittäin mitään apua ollut, mutta kunhan yritin näyttää pätevältä kun sinne oli kerran käsketty)...


IMG_1486-normal.jpg

...vakoilla pony clubin touhuja ja niiden epäpätevää ohjaajaa... (okei, tää on taas niitä ponitouhuja)


IMG_1493-normal.jpg

...toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistä... lähinnä se yksi Suomalainen...


IMG_0477-normal.jpg

...lenkkeillä & ratsastaa aika mukavissa maastoissa, tämä  maisema oli valikoiman parhaasta päästä (sateenkaari johtaa luultavasti marihuana-viljelmälle)...


Sitten tahtoisin sanoa vielä sen verran, että..

...etäisyys kasvattaa perspektiiviä asioihin. Kaukana kotoa oppii näkemään oman elämänsä eri valossa ja arvostamaan niitä pieniäkin asioita, mitä siihen olennaisesti kuuluu. Tärkeitä ihmisiä, eläimiä, omaisuutta, mutta myös erityisesti yksilönvapautta ja koko yhteiskuntaa. Vieraassa kulttuurissa, vieraan ihmisen taloudessa eläminen vaatii sopeutumista, puhumattakaan niistä kaikista monimutkaisista ihmissuhteista ja hankalista tilanteista, joiden piiriin tälläkin jaksolla tahtomattani jouduin; veteen piirrettyjä viivoja, puolueellisia kantoja ja asennevammoja, äärikonservatiiveja ja -liberaaleja, epäselviä ohjeita ja epäselvää vastuuta, outoja prioriteetteja ja vähintäänkin mielenkiintoista yrittämistä & johtamista. Kaikesta kuitenkin voi ja kannattaa oppia, suurin osahan on yleensä itsestä & omasta asenteesta kiinni.

Palasin kotiin monta ajatusta, kokemusta ja ystävää rikkaampana, haikein mielin joutuessani jättämään niinkin lyhyessä ajassa jo lähes perheen kaltaiseksi muodostuneen yhteisön taakse, mutta onnellisena tietäessäni pääseväni takaisin omien ihmisteni pariin, maahan, jonne kuulun ja jonka merkitys itselleni kasvaa vuosi vuodelta. Takataskussa kovinkin ylistävä paperi liitettäväksi CV:hen ja tarjous sponsoroidusta paluusta, mikäli päätän haluta tauon Suomesta tulevaisuudessa. Eli ihan hyvin kai hoidin hommani, after all. :)

Pienenä, aiheeseen vain osittain liittyvänä, henkilökohtaisena näkemyksenäni täytyy vielä sanoa, että mielestäni jokaisen ihmisen tässä yhteiskunnassa, kenellä siihen vain suinkin on mahdollisuus, tulisi kerran elämässään a) tehdä töitä vähäosaisten/ vaikeasti sairaiden/ kehitysvammaisten/ muun vastaavan ei-niin-onnellisesssa-asemassa olevan ihmisryhmän parissa, joka ei kykene elämään normaalia elämää ja b) käydä kaukana kotoa.

Joskus tekee hyvää poistua omalta mukavuusalueelta ja avata silmiä muullekin kuin niille omille ympyröille. Kaikilla ei ole tähän mahdollisuutta, mutta ne joilla on, menkää, tehkää, nähkää, kokekaa, selviytykää, oppikaa uusia taitoja ja tapoja lähestyä asioita, jakakaa ajatuksia ja antakaa siitä mitä teillä on, sen jälkeen tulkaa kotiin onnellisina ja kiitollisina kaikesta siitä mitä saitte. Se ei nimittäin unohdu ikinä, sen merkitys ainoastaan kasvaa ajan myötä.


IMG_1964-normal.jpg

....loppuun vielä sisustusvinkki, olkaa hyvä! :D


Kiitos ja hei.