17h lentokoneessa, 8h kentillä ja vielä 2h autokyydin kohteeseen se vaati, yhtäjaksoista hereillä oloa aivan liian pitkään ja hieman liian jännittäviä hetkiä rajatarkastuksessa.. Mutta täällä, vihdoin. Huhhuh.

 
Aloitus tulee vähän myöhässä, kesti muutaman päivän kerätä a) motivaatiota ja b) valokuvia teille. Nyt olisi ehkä sen verran asiaa kasassa että tästä yhden postauksen saa raavittua. Blogin on siis tarkoitus toimia sekä harjoitteluraporttina opettajille että informaatiokanavana tutuille siellä Suomessa, vältyn näin kirjoittamasta 15 eri e-mailia suunnilleen samalla sisällöllä, joka viikko.. :)

Paikasta sitten hieman. Ensinnäkin, seuraavasta osoitteesta löytyy nettisivut: oaktreefarms.net, käykää toki katsomassa. Sivuston esittämät asiat ei aivan täysin pidä paikkaansa, oikeastaan ainoa toteutuva ”palvelu” täällä on tuo hevosten ylläpito. Yksityishevosia asuu tilalla noin parisenkymmentä (?? en jaksa laskea) ja tilan omia hevosia hieman vajaana sama määrä. Tilan omistaa reilu 70-vuotias vanha yksin asustava herra, ihan sympaattinen tapaus, muttei enää ihan niin täydessä vedossa kuin ilmeisesti kuvittelee olevansa..

Osa hepoista asustaa ulkona yötä päivää vuoden ympäri, osa siirtyy talvehtimaan sisätiloihin. Vielä ei siis tarvitse roudata talliin/tarhaan/talliin jne. vaan aamutalli käsittää ruokinnan & tarhojen siivoamisen karsinoiden siivoamisen sijaan. Onneksi lämpötilat on täällä yleisestikin sen verran korkeammat kuin Suomessa, että mitään kamalaa loimitusrumbaa tuskin tulee, vaikka ilmat kylmenee. ...ja jos tuleekin niin ei ainakaan puhuta mistään nelinkertaisista toppaloimikerroksista. Toistaiseksi on päivisin vielä niinkin lämmintä että kohtalaisen rusketuksen saisi aikaan edes ihan liikaa yrittämättä.

Asuintalo on suuri ja vanha ja hieno. Elinoloissa ei toistaiseksi mitään moittimista, mutta tilanne saattaa muuttua kun lämpötilat laskee lähelle nollaa; mun sängyn vieressä olevaa ikkunaa ei saa suljettua (!) ja talossa ei ole olemassa mitään lämmitystä. Kyllä täällä vielä hypitään riemusta.. Peter (omistaja) haeskeli jo tänä aamuna mulle sähköpeittoa talosta lainaksi, ei enteile kovin hyvää siis.

Tilukset on kohtuullisen kokoiset, laitumia riittää. Osalla hepoista on kovinkin hyvät oltavat, toiset joutuu asustamaan kohtuupienissä putkitarhoissa. Osa tilan omista hevosista on jo vanhoja tai sairaseläkkeellä, muutama, joita on joskus alettu kouluttaa ja kai jäänyt vähän kesken, pari ratsastuskuntoista hevosta, mutta nekin enemmän maastoheppoja ja länkkärivermeisiin & -tyyliin paremmin tottuneita. Joillain ei ole ratsastettu vuosiin. Hepoista voisin kertoa joskus enemmän ja tarkemmin ihan omana tarinanaan, samoin kuin siitä, mitä mun päivääni suunnilleen kuuluu.

Farmi on aikalailla eristetty sivistyksestä, naapureinakin on vaan toisia hevosfarmareita. Kylän keskusta on hieman liian kaukana että sinne jaksaisi huvikseen fillaroida, etenkin kun menomatka on lähestulkoon pelkkää laskua ja paluumatka sitten pelkkää nousua, pyörä on vaihteeton ja jarruton ja ehkä 70 vuotta vanha.. Saan siis käytännössä jutella poneille päivät pitkät, yksityishevosten omistajatkin on lähinnä vanhahkoja täti-ihmisiä ja eipä täällä juuri nuorta ikäluokkaa asu lähistöllä. Saatan ehkä seota jossain vaiheessa, mutta voiko sitä omaa tilannettaan niin kamalasti enää pahentaa..

Till next time :)

Tässä vähän jotain kuvasatoa..