Parin viikon aikana on ehtinyt törmätä vaikka ja minkälaisiin eroavaisuuksiin kahden kulttuurin välillä, toki ylipäätäänkin, mutta puhutaan nyt hevoskulttuurista, kun näitä eläimiä täällä hengitetään...

Ensinnäkin, mikä meille Suomalaisille on peruskoulutettu hevonen, on näille ranchi-ihmisille kuin paremminkin koulutettu ”dressage horse”. Täällä ei niinkään edes käytetä termiä peruskoulutus/ kouluttaa, vaan ”break a horse” mikä käytännössä tarkoittaa satula selkään, ihminen kyytiin ja liikkeelle. Kääntävät avut sun muut kai opitaan siinä matkalla. Eli tällainen hevonen, joka on siis ”broken”, on sitten ihan ratsastettava, voit lähteä maastoon? Tilan omistajalla on omia hevosia noin kymmenen, joista en tiedä olisiko yksikään meidän mittakaavalla peruskoulutetun tasolla. Toiset on vanhempia ja luonnollisesti vähän rutinoituneempia, toiset nuorempia, mutta keskimäärin voisi sanoa että kaikkia ratsastetaan muutama kerta vuodessa (osalla useammin, osalla ei ole käyty selässä viimeiseen viiteen vuoteen) eli voiko juuri rutiinista puhua yhdenkään kohdalla.. Ja oikeastaan aina ratsastetaan teillä ja poluilla. Yritä satuloida eläin ja viedä se kentälle, nousta selkään, ottaa ohjat käteen ja laittaa jalat kiinni kylkiin, niin poni on vähintäänkin pihalla että mitä nyt tapahtuu ja mitä sä haluat.

Satuloimisesta päästäänkin sujuvasti seuraavaan aiheeseen, joka on varusteet. Kaikkia näitä nykyistä kymmentä, sekä niitä edeltäneitä hevosia, kohden on käytössä tasan kaksi satulaa, yksi western-mallinen ja yksi brittisatula. Sopivat luonnollisesti kaikille? Sekä kahdet suitset, sama homma niiden kanssa (säätöhihnat kaiken lisäksi molemmista katkenneet toiselta puolelta). Brittisatula, mitä minä mieluummin käyttäisin, on 30 vuotta vanha, varmasti toppaamaton ja huoltamaton millään lailla, ja yhtä varmasti epäsopiva joka ikiselle hevoseläimelle täällä tai muualla. Osa näistä alkaa saman tien pukittamaan kun pääset selkään, jos satuloit ne tällä penkillä, sekin kertonee jotain.. (Pete: “I guess they just don’t like that saddle, they consider themselves more as western horses.” Hmm, jepp.) Täällä on myös selvästi vallalla käsitys, että hyvä (=kallis) satula on hyvä joka ikisen hevosen selkään, koska se nyt vaan on niin hyvä satula.

Länkkärisatuloiden sovituksesta mulla ei ole juuri mitään käryä ylipäätään, mutta vahvasti epäilen ettei tää näiden käytössä oleva ole juuri tuota eurooppalaista serkkuaan parempi. Mun takapuoli ei myöskään nauti tämän satulan tarjoamista kyydeistä yhtään, joten harkitsenkin vakavasti siirtymistä ilman satulaa tapahtuvaan harrastamiseen, tosin tässä kohtaa saattaa olla että koulun tapaturmavakuutukset tulee ennen pitkää tarpeeseen.. :D

Madotukset ja rokotukset täällä kyllä hoidetaan ihan asianmukaisesti, mutta kavioidenhuolto onkin taas oma lukunsa. Suuri osa hepoista on kengättä, mikä on ihan toimiva ratkaisu etenkin olosuhteet huomioiden, tarhojen pohjat on hienoa hiekkaa (vähän kuin lössimaata?) ja sorapohjaisilla teillä ei juuri joudu ratsastamaan, kentillä on hyvä hiekkapohjat. Mutta se että pitää hevoset kengättä, ei tietystikään tarkoita etteikö niitä kavioita tarvitsisi huoltaa mitenkään.. Näitä lähinnä raspataan ja napsitaan pahimpia reunoja pois, yleensä vasta kun alkaa näyttää tosi huonolta (jos joku siis sattuu jossain vaiheessa huomaamaan, että nyt näyttää tosi huonolta..), mutta useimmilla kavion muoto on lähinnä enemmänkin epämääräinen kulmikas kuin pyöreä ja kaviot on melkoisen kuivat ja halkeilleet. Tässä(kään) asiassa ei ehkä niinkään ole kyse siitä, etteikö tiedettäisi kuinka tulee toimia, vaan enemmänkin siitä, ettei saada aikaiseksi. Ja ei ehkä koeta niin tarpeelliseksi huolehtia kavioista säännöllisesti, kun hevoset kuitenkin vaan lähinnä ”hengaa”. Useammin kuin kerran oon kuullut näiden parin viikon aikana, ja useammasta kuin yhdestä hevosesta sanottavan, ”Ohh, his feet need to be trimmed, I’ll do that tomorrow”, ei oo vielä tapahtunut kertaakaan. Mikä on kyllä sääli. Ja riittävät sepän varusteet on raspi ja pihdit, kaikki muu tapahtuu silmämääräisesti.

Hampaiden raspauksesta en nyt ole ihan varma, tiedän että sitä aina silloin tällöin ja jonkun kohdalla harjoitetaan, mutta uskoisin että lähinnä samalla mentaliteetilla kun kavioiden huoltoakin.. Mistään säännönmukaisuudesta ei varmasti puhuta.

(Musta shire on nimeltään "Cowboy", yksityisomistuksessa, jonka kavioista alla vähän lähikuvaa... Yläkuvasta näkee ehkä vähän, miten olemattomat etukavioiden kannat on. Cowboyn kaviot onneksi huollettiin heti kuvan ottamisen jälkeen, mutta tuolta ne ehtivät näyttää jo hyvän tovin ennen sitä. )

Nämä ovat siis havaintoja vain tältä yhdeltä tilalta ja siitä kuinka täällä asiat hoidetaan, suurimmaksi osaksi edellä kerrottu koskee tilan omia hevosia, eikä toki voisikaan täysin yleistää, koska esim. monilla yksityishevosilla on täällä oikeinkin hyvät oltavat; sopivat varusteet, taitavat omistajat ja säännöllinen terveydenhuolto. Mutta toisaalta yksäreistäkin kuitenkin löytyy tapauksia, joiden omistajat ovat kärränneet poninsa tänne kolme vuotta sitten, eivätkä sen jälkeen ole vierailleet (Cowboy kuuluu näihin). Maksavat kyllä ylläpidon kuukausittain, mutta hevonen vaan on täällä, ja ilmeisesti oletetaan, että tallin pitäjä hoitaa madotukset sun muut tarpeelliset hoitotoimenpiteet.

Varmasti löytyy paljon hevosfarmareita, joilla on ihan eri meininki ja todella ammattimainen ote ja aivan yhtä varmasti myös toista ääripäätä eli paikkoja, joihin verrattuna näillä hevosilla on asiat erinomaisesti. Ei näidenkään elinoloissa varsinaisesti mitään valittamista ole, siistit aitaukset, hevoskavereita, riittävästi ruokaa ja puhdasta vettä, harrastusmielessä vaan vähän puutteellista...

Tämän tekstin pohjalta voisi myös melkein kuvitella, että omistaja vähät välittää hevosistaan, mutta asia on oikeastaan aivan päinvastoin. Hän todella välittää joka ikisestä eläimestä, niin omastaan kuin muidenkin, ongelma on lähinnä siinä, että miten yli 70-vuotias ihminen kuvittelee hoitavansa koko 40 hevosen tilaa yksin? Niin toimisto- kuin tallipuoltakin, ilman minkäänlaista organisointia.. (Viime aikoina siinä ohessa vielä naapuritilan hevosiakin, koska on vaan liian kiltti kieltäytykseen). Siinä putoaa priorisoidessa helposti ne ei-niin-tällä-sekunnilla-hoidettavat asiat kokonaan listalta, ja koska asiakkaiden tarpeet on laitettava etusijalle, jää omien hevosten hoito tämän jalkoihin. Seuraava kysymys onkin, että miksi niitä omia hevosia on niin paljon, jos ei niillä mitään tee? Selvitän tämän teille joskus...:D Mutta täällä tuntuu olevan hyvin yleistä ja täysin tavallista omistaa hevonen turhaan.